Juu, olen surkea liikunnassa.

Eilen keskiviikkona oli liikuntaa kaksi tuntia, kuten tavallisestikin. Hiihdettiin jäällä ja ihan satamassa kun olin tulossa pois hiihtämästä, kaaduin. Ranteeseen sattui ihan -rkeleesti, koululle vaan toisessa kädessä sukset ja sauvat, kylmäpussi käteen ja kunnantalon terveyskeskukseen.

Eivät voineet mitään varmaa kunnantalolla sanoa, laitettiin side ja tänä aamuna käytiin kaupungin terveyskeskuksessa. Röntgen ja tunnin kuluttua kipsattavaksi; oikeassa ranteessa pajunvitsamurtuma, eli luun pinta on vaurioitunut mutta sisus on ehjä. Kolme viikkoa näin.

Hyvät puolet; en joudu jääpelivalinnaisiin, en joudu liikuntatunneille.
Huonot puolet; en voi kirjoittaa kunnolla, arkielämä vaikeutuu (olen oikeakätinen).

Todistukseni syyslukukaudella 2006:

Käyttäytyminen 9
Äidinkieli ja kirjallisuus (suomen kieli) 9
A1-kieli: englanti 9
A2-kieli: ranska 8
Matematiikka: 8
Biologia ja maantieto: 8
Fysiikka ja kemia: 7
Uskonto/elämänkatsomustieto: 9
Historia: 8
Musiikki: 7
Kuvataide: 8
Käsityö: 7
Liikunta: 7

Mielestäni ihan hyvä todistus; neljä ysiä, viisi kasia ja neljä seiskaa. Äikän- ja enkunnumeroista en ollut yllättynyt, ranska nousi ilokseni seiskasta kasiin. Matematiikkakin päätti pulpahtaa numerolla ylöspäin, samoin uskonto :) Liikunnannumero on todenmukainen, käsityö pysyi samana, mutta kuvis nousi. Historia laski yllättäen ysistä kasiin, musiikki oli jo keväällä 7. Fysiikkakemia laski myös, bilsa pysyi samana.

Lyhyesti: Olen tyytyväinen.

PS. Vaihdoin blogin ulkoasua taas vaihteeksi Lukkoon :)

Kahden päivän sisällä jo toinen kirjoitus.. huh?

En avannut tänään reppuani kertaakaan, paitsi liikkatunnilla, jolloin istuin, söin piparia ja pelasin Twisteriä. Iltasella oli koulun joulujuhla, tarkemmin n. klo 18, kivoja esityksiä - mm. ekan luokan "tonttutanssi", etenkin seiskojen "Älä tee näin jouluna"-sketsit, kolmosten evankeliumikin oli siedettävä, samoin viitosluokkalaisten Englantilainen vieras-näytelmä. Opettajien "bändi" esitti jonkun klassisen joulubiisin, meinattiin Heinin kanssa revetä kun äidinkielenopettaja lauloi.

Lyhyt, mutta ytimekäs :)

Olen hieman.. öh.. laiminlyönyt tätä blogia? No, nyt tulee kuitenkin uusi merkintä.

Jouluun on alle viikko ja jännitän kovasti koko tapahtumaa (myös lahjoja). Todistukset jaetaan ylihuomenna ja voin rehellisesti sanoa, että todennäköisesti matematiikkani nousee kasiin; sain kokeesta (ihme ja kumma) kympin. Muutenkin koko vuosi on ollut melkein pelottavan helppo.. Äidinkielestä tai englannista en tiedä, enkussa ovat läksyt olleet vähän niin ja näin, äidinkieli pysyy todennäköisesti ysissä (kymppiin se ei takuulla nouse). Kuvaamataito varmaankin pysyy seiskassa, musiikista olen aika epävarma, kaikki muut aineet ovat "tyyniä".

Vaihdoin myös blogin ulkoasua, nyt saavat kyllä jäädä Vuodatuksen valmislayt! Pidän tästä Keijukartasta ihan mielettömästi, teistä en tiedä, mutta henkilökohtaisesti rakastan tätä. Ulkoasu on hankittu luvallisesti Sivujen Pohjalla-sivulta, pistän vielä copyrightin johonkin laatikkoon.

Hah, näin joulun alla normaali koulu unohtuu. Tänäänkin englannintunnilla kuunneltiin uskonnon esitelmiä, käsityössä tehtiin koristeluja koulun juhlasaliin (= liikuntasaliin), esim. joulukuusen koristelua, koristepapereiden kiinnittämistä, rekvisiittojen valmistelua, lattiasuojusten poistamista, tuolien laittoa.. Uskonnontunnilla taas nautittiin pullakahvit + piparit, ihanaa! :3

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan..